...ja arkinen aherrus löi taas päin näköä. No selkähän siinä meni ja tuntuu että olis sairasloman tarpeessa, mutta ei kehtaa eikä kyllä sisukaan anna periksi. Joten puren hammasta. Piste.

 

Kesäloma meni tukka putkella juostessa ympäri suomenmaata ja taispa se lipsahtaa välillä ruottin puolellekkin.

Piteåssa piipahdettiin corgi-porukalla. Leivottiin yksi ruåttin valio ja sikäläinen erkkarikin tuli koettua viittä vaille räntäsateen saattelemana. Mukava reissu kaikenkaikkiaan tuli akka-porukalla tehtyä. Tuloksia en nyt enää jaksa muistaa mutta ei meillä paskemmin menny :)

Pari muutakin näyttelyviikonloppua jäi taakse. Oulun kaksipäiväiset karkelot heinäkuussa ja Kajaanin ryhmänäyttely elokuussa.

Oulussa Woo ja Wiiwi edusti meidän klaania ihan uskottavasti. Woo lauantaina saaden EH:n ja Wiiwi molempina päivinä, lauantaina ollen PU2 ja sunnuntaina voittaen luokkansa.

Kajaanissa puolestaan Wiiwi kunnostautui ja oli hienosti ROP (oli muuten SE toinen niistä kahdesta ERI:n saaneesta. Kaikkiaan 11 koiraa oli ilmoitettu.) ja lopulta RYP2!

 

On me muutakin tehty kun juostu näyttelyissä! Operaatio "Jokirannan maansiirto/kunnossapito" on jyllännyt melkeempä koko loman ajan. Naapurista tartunnan saaneena pitihän se meidänkin piha repiä auki. Vaan kylläpä nyt kelpaa kun ihan uutuuttaan hohtava terassi komeilee meidän takapihan koristeena. Pientä naputtelua se vielä kaipaa mutta on se hieno! Ei voi muuta sanoa!

Ikeassakin piipahdettiin ja palattiin Isin-Pösön persaus maata laahaten takaisin kotiin. Olohuone koki totaalisen muodonmuutoksen yhdessä illassa. Piste iin päälle tuli eilen illalla Hobby Hallista, kauan haaveiltu kotiteatteri sarja! Kyllä jytisee, vaviskaa naapurit :D

 

Siinäpä sitä, päivitellään kun muistuu  vielä muuta mieleen...

 

 

 

Näköjään tämä blogin pito on jäänyt sinne kuuluisaan unholaan

...mitäs viimeisimmästä päivityksestä on 6kk? Huh! Soori!

No jospa tuo kesä tois tullessaan uusia kujeita ja kirjoiteltavaa!

*lähtee kujeilemaan*

Taas jälleen kerran täytyy todeta että eivät nuo tuolla terveyskeskusessa saa aikaiseksi hevonkikkarettakaan, yksityisellä piti käydä otattamassa sellaiset kuvat tuosta koivesta että täditkin tk:ssa näkevät että murtunut se on. Hyvää päivää sentään, ollut jo vuoden verran! Vasemman jalan astuinluu on keskeltä irtipoikkikatki. Että sillä lailla! Kyllä vituttaa ja kuvitella saattaa kuinka jumissa ihminen voi olla kun on vuoden verran lenkkassut jalan ulkosyrjällä menemään kun normaali astuminen tuottaa pirunmoista tuskaa. Juoksuaskelista ei voi haaveillakkaan, varsinkin kun omistaa sellaiset nilkat jotka muutenkin muljuvat miten sattuu.
Tässä nyt sitten odotellaan aikaa spesialistille. Saa nähdä joudunko keväällä jo leikkuupöydälle, tuo astuinluu on kuulemma sen verran pieni luu että on huono luutumaan uudelleen. Eli melko varmasti jossain vaiheessa ne rupeavat kaivelemaan nuo luun sirpaleet jalkapöydästä veks.

Ompa tässä jäänyt sitten harrastukset aika vähiin, koirien kanssa tehdään lähinnä metsä lenkkejä missä ei meikäläisen tarvi kun käveleskellä. Viiseli reppana ei pääse sinnekkään kun ei sitä irti voi päästää, jos sen tekee koirasta ei näky kun valkonen hännänpää ja sen jälkeen sen saa hakea kylän kupeesta.
Onneksi on sentään tuota lunta niin potkuttelemaan ollaan päästy ja testaamaan pojjaan vetointoa. Sitähän löytyy! Alkaa vaan vauhti olemaan sitä luokkaa että kannattais varmaan ruveta opettelemaan jonkin näköisiä pysähtymis ja kääntymis käskyjä... ;)

Jyväskylän näyttelyssäkin piipahdettiin, Viski ens kertaa virallisesti pentuluokassa. Jätkä oli luokassaa toinen häviten veljelleen josta oli kasvanut todellinen komistus. Tuomarin mielestä Viski oli liian matala, liian pitkä kuonoinen ja korvatkin oli jotenkin hassut. Laihassa kunnossakin veilä kaiken lisäksi.... No ÄLÄ! Kerro jotain mitä mä en tiedä! 
No on kai se kun kaveri ei ollut syönyt juuri mitään kolmeen viikkoon kun Trina lykkäsi juoksun taas tosi hyvään väliin. Näyttihän se ehkä hitusen kapiselta puolet karvasemman ja massakkaamman veljensä rinnalla mutta sentäs se liikku ku unelma! Ja olin kerrassaan tyytyväinen siihen miten se käyttäyty näyttelypaikalla ja kehässä.

Ja kotimatka oli historian hirvein. Koskaan ei ole Jyväskylä Raahe väli ollut niin pitkä. Lunta tuli kaikissa mahdollisissa olomuodoissa ja suurimmanosan ajasta ajoit sellaisessa lumipilvessä että jos aurauskeppejä ei olisi ollut nii et olis mistään tiennyt ootko tiellä vai et.
Ja taas löytyi yksi paikka kartalta mihin Heini ei enää ikinä pysähdy ja se on Pihtiputaan Shell! Sen pihalla nimittäin isin Peugeot sanoi notta kaput. Kello repi siinä vaiheessa jo kahdeksaa illalla ja huumorintaju oli jo aika vähissä.
Toista tuntia siinä meni että monen konstin/puhelun/huoltomiehen kautta päästiin takaisin tienpäälle ja kun Pulkkiaan viimen tultiin nii tuntu kuin ois ollu jo kotona. Tosin iloittiin hitusen liian aikaisin, Pulkkila Raahe väli oli totaalisesti tukossa lumesta. Pitkän matkaa ajeltiin vastaantulevien kaistalla kun ainoastaan se oli osittain aurattu, ja piirun verran ennen Vihantia Pesonen (=auto) alkoi vilkuttelemaan moottorin häiriövaloa.VOI KU KIVA!
Siinä vaiheessa sanoin Sannalle että vittu räjähtäkööt vaikka koko paska mutta en pysähy.
 
Me lähdettiin Jyväskylästä kello 14.00 ja oltiin Raahessa kello 23.00.
Seuraavana aamuna heräsin siihen kun puristin peiton helmaa rystyset valkosena ja niska oli ihan perkeleen kipeä.
Ei mielellään enää ikinä!

"Mustit ja mirrit, puput ja nalle, vallan meinaa jäädä hiiretkin alle..."

Kyllä, viimeviikon loppuna vietettiin vuosisadan bileet...Tampereella. Syötiin, juotiin, seurusteltiin ja pidettiin ennen kaikkea hauskaa, ja olipa meitä naisväkeä tilattu viihdyttämään chippendaleskin. =)
Ainut miun kannalta ei niin hyvä juttu oli iltapukupakko, ja ne jotka tuntevat meikäläisen tietävät vallan hyvin etten ole mitään hamekansaa. Mutta kerrankos sitä tälläydytään  ja päätettiimpä mirrien kanssa jotta jos kerran mekko päälle laitetaan nii vedettään sitten viimosenpäälle, eli kipaistiin vielä  parturi/kauneus-salonki Placeen missä meille taiottiin kunnon kampaukset ja sotamaalaukset. Nih! Ja eikä maksanut paljon!!! .....parempi olla ajattelematta, ihan oman mielenterveyden kannalta!

Ilta meni mallikkaasti viiniä naukkaillen, graavilohesta ja satobrian-ateriasta nauttien. Yökerhon puolella puolestaan Osmos Cosmoksen ja Chippendales-ryhmän siivittämänä ja pahemmilta katastrofeiltakin vältyttiin jos ei lasketa mun varvas parkoja jotka loppuillasta meinasivat hiukkasen sinertää uusissa korkkareissa. ....eikä naureta siellä! Juu, omistan minä korkkarit!

Olotiloiltakin onnistuin välttymään joten sunnuntain kotimatkakaan ei tehnyt pahaa. Anna Ericssonin ja Eija Kantolan levyt ehdittiin laulaa matkan aikana puhki ja parantaa maailmaa roppakaupalla. Päätettiimpä jopa että kerta kuuhun  ruvetaan järjestämään työpaikan virkistäytymis tempauksia...

Mielenkiinnolla niitä odotellessa...

Ihan vallan oli päässyt unohtumaan koko kisa...

7.9 Raahessa korkattiin viimein Vannun kilpailukirja, mun muistissa on joitain mustia aukkoja jännityksestä johtuen mutta päivä eteni kutakuinkin näin:

Aamutuimaan hurautettiin jäähallin kentälle tekemään kehää ja pystyttämään telttaa, mikä onnistuikin vikkelään useamman talkoolaisen voimin. Mitä nyt yksi kehänauha oli vaihtunut lahjanaruun ja kohmeiset ampiaiset olivat jo heti aamusta meidän riesana.
Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja tuomarikin tuumi että tokkopa uskovat kotopuolessa hänen olleen tuomaroimassa kun hyvin ruskettuneena palaa kotiin.
EVL aloitti päivän, VOI luokkaa ei ollut laisinkaan, AVO kin hujahti hetkessä ja sitten tutisikin emännän puntit jo sen verran että rupeaa muisti pätkimään.

Mutta kisakirja kertoo seuraavaa:

Luoksepäästävyys: 10 (ei mitään ongelmaa)
Paikalla makaaminen: 9 (lopussa tarvi toisen käskyn perusasentoon)
Seuraaminen kytkettynä: 7,5 (täytyy tunnustaa että nopeuden vaihteluita ei liiemmin ole tullut reenattua)
Seuraaminen taluttimetta: 0 (niin kauan meni ok kunnes ensimmäinen nopeuden vaihto tuli, sitten lyötiin ihan läskiksi)
Liikkeestä maahanmeno: 0 (tässä kohtaa Vannu päätti hauskuuttaa yleisöä. Koira seuraa nätisti, menee maahan käskystä, palaan koiran viereen ja annan käskyn, annan toisen käskyn! Se ei hievahdakkaan, annan kolmannen käskyn ja mitä tekee Vannu? Nakkaa katolleen!!!! Tässä vaiheessa kehän laidalta kuuluu naurun remahdus ja tuomarikin hytkyy huomattavsti. Mitäpä tuota selittelemään, se on Vannu!
Luoksetulo: 9 (Tämä on Vannun bravuuri, hieman vinosta perusasennosta rokotti pisteen verran)
Liikkeestä seisominen: 7 (ilmeisesti hiippaili perään, mustaa aukkoa pukkaa...)
Estehyppy: 0 (Tämä olisi onnistunut täydellisesti JOS minä en olisi sitä sössinyt, koira hyppää käskystä ja pysähtyy käskystä. Mitä tekee ohjaaja? Kiertää koiran vierelle, VÄÄRÄLLE PUOLELLE! Huomaan vasta siinä vaiheessa kun olen käskyn antanut että piru oon väärällä puolella ja sanon sen vielä ääneenkin... Mikä lie aivopieru!
Kokonaisvaikutus: 7

Pisteitä tasan 100 eli ALO3
Ja tuomarihan oli Marko Puranen

Vaikka paljon söhellettiin puolin ja toisin niin en muuta osaa olla kuin tyytyväinen, voitin oman asennevamman ja Vannulle teki kutaa saada kisakokemusta. Kyllä me vielä tästä!