Juujuu, uskokaa pois. Kyllä mie kukkasista tykkään, meinaa vaan näin keväisin aina iskeä se suuruuden hulluus. Tuohon laitetaan sellaista sinistä kukkasta ja tuohon sitä...sitä...noh, sellasta orvokin näköstä mutta ei se orvokki kuitenkaan ollut vaan...tähän kaivetaan monttua pensaalle, vai olikohan se jokin puuntaimi...? Ei mulla mitään hajua oo mitä mun penkeistä löytyy, kunhan vaan on kivan näkösiä ja helppoja hoitaa. Nimittäin tämä innostus viherpiipertämiseen lopahtaa yleensä kesän edetessä.
Naapuri Jennikin on ollut apuna kivikkopenkin teossa ja siinä sivussa se ehti ihmettelemään et miten meillä on niin paljon koiran kakkaa nurtsilla...*tähän sellanen punastus hymiö*  ..... tarvis ottaa vissiin ittiään niskasta kiinni ku naapuritkin jo huomauttelee jätöksistä ;)
Toisaalta mitä hittoa se täällä maalla haittaa, en jaksa repiä ressiä =)

Äitienpäivä meni perinteisissä merkeissä kahvitellen, kakun ja kukkasten kera. Mutta tänä vuonna minäkin sain äitienpäiväkortin :) juu-u sain, ja oli kuulkaas elämäni ensimmäinen sellainen!
Jennillä oli tullut pulma kun sen itse tehtyjä kortteja oli jäänyt ylinmääräisiä joten naapurin tätikin sai omansa....  ;) Loogista, eikö juu?

Trina on ruvennut mukavasti pyöristymään ja onhan tuo aikakin ku ensi torstaina vuorokausia tulee täyteen kokonaiset 50 ensimmäisestä astutuksesta!  Ruokahalu on suunnaton, se söisi ittensä halki jos saisi. Varaskin siitä on tullut, pöydältä tähän mennessä on häipynyt puolikas kuivakakku, pussillinen kaurakeksejä ja useampi vartioimatta jätetty aamupala leipä.
Woody käyttää tulevan mamman kömpelyyttä hyväksi, härnää sitä mikä ehtii ja pinkoo sitten karkuun mahan alus jalkoja täynnä.

Kiusa se on pienikin kiusa!