Juujuu, uskokaa pois. Kyllä mie kukkasista tykkään, meinaa vaan näin
keväisin aina iskeä se suuruuden hulluus. Tuohon laitetaan sellaista
sinistä kukkasta ja tuohon sitä...sitä...noh, sellasta orvokin näköstä
mutta ei se orvokki kuitenkaan ollut vaan...tähän kaivetaan monttua
pensaalle, vai olikohan se jokin puuntaimi...? Ei mulla mitään hajua oo
mitä mun penkeistä löytyy, kunhan vaan on kivan näkösiä ja helppoja
hoitaa. Nimittäin tämä innostus viherpiipertämiseen lopahtaa yleensä
kesän edetessä.
Naapuri Jennikin on ollut apuna kivikkopenkin teossa ja siinä sivussa
se ehti ihmettelemään et miten meillä on niin paljon koiran kakkaa
nurtsilla...*tähän sellanen punastus hymiö* ..... tarvis ottaa
vissiin ittiään niskasta kiinni ku naapuritkin jo huomauttelee
jätöksistä ;)
Toisaalta mitä hittoa se täällä maalla haittaa, en jaksa repiä ressiä =)
Äitienpäivä meni perinteisissä merkeissä kahvitellen, kakun ja
kukkasten kera. Mutta tänä vuonna minäkin sain äitienpäiväkortin :)
juu-u sain, ja oli kuulkaas elämäni ensimmäinen sellainen!
Jennillä oli tullut pulma kun sen itse tehtyjä kortteja oli jäänyt
ylinmääräisiä joten naapurin tätikin sai omansa.... ;) Loogista,
eikö juu?
Trina on ruvennut mukavasti pyöristymään ja onhan
tuo aikakin ku ensi torstaina vuorokausia tulee täyteen kokonaiset 50
ensimmäisestä astutuksesta! Ruokahalu on suunnaton, se söisi
ittensä halki jos saisi. Varaskin siitä on tullut, pöydältä tähän
mennessä on häipynyt puolikas kuivakakku, pussillinen kaurakeksejä ja
useampi vartioimatta jätetty aamupala leipä.
Woody käyttää tulevan mamman kömpelyyttä hyväksi, härnää sitä mikä ehtii ja pinkoo sitten karkuun mahan alus jalkoja täynnä.
Kiusa se on pienikin kiusa!
maanantai, 12. toukokuu 2008
Kommentit