En muistakkaan millon viimeksi on ollut adrenaliinia veressä niin
paljon kuin eilen oli. Jösses sentään, nitrot pitäs noiden koirien
takia vissiin hankkia.
Eilen iltapäivällä lähdettiin emännän kanssa kaupunkiin ostoksille, päästiin cittarin kulmalle asti kun puhelin soi.
Rakas naapuri siellä tiedusteli että oonkos kotona? Nimittäin teidän Woody on täällä!
No voe paska, sitten mulla jysähti päässä että herranjumala MISSÄ
WHISKEY! Naapurin vastaus oli että ei sitä näy... Siinä vaiheessa, sai
emäntä ottaa hauhukahvasta kiinni kun renkaat ulisten tein uukkarin
liikennevaloissa. Lähdin painattamaan kasitietä kotia päin. Samalla
yritin soittaa Tonille sen sata kertaa se oli jäänyt kotiin
nukkumaan ja potemaan flunssaansa, ei vastausta. Tässä vaiheessa revin
jo hiuksia päästä. Emäntä vänkärinpenkillä oli valkonen ku lakana ja
oli ihan hiljaa. Katso varmaan parhaimmaksi olla näkymätön.
Noh, puhelu uudestaan naapurille. Näkyykö mun ukkoa missään?
Tuossa se loikkii meidän pihalla. Luojan kiitos!!!
Eli tämä taas oli sellainen ikävä yhteen sattumien summa.
Toni oli lähtenyt käyttämään koiria pihalla ja kun Naapurin Jenni oli
pyöräillyt ohi, Woody oli ampaissut sen perään. Ja eihän tuo
Woody Tonia usko kun on jotain jännempää kiikarissa. Noh, Toni sitten
kiikuttamaan Whiskeyä tarhaan että pääsee karkulaisen perään.
Tässä välissä Naapuri ehti jo soittaa mulle ja saada mut
paskahalvauksen partaalle. Ja Tonikin siiten soitti etta Whiskey on
tarhassa ja että ota sinä se sankari sieltä kun kerran oot
tulossa. Minä sitten poimin karkulaisen kyytiin ja kotipihalla
oli pakko poltella hermosavut että kykeni vähän rauhottumaan. Nyt
emäntäkin uskalsi jo puhua, sen verran se reppana sai sanottua että Älä
sitten kovin päsähdä Tonille, eihän se sen vika ollut.
Onko mulla tapana päsähdellä??? :D
lauantai, 31. toukokuu 2008
Kommentit