En muistakkaan millon viimeksi on ollut adrenaliinia veressä niin paljon kuin eilen oli. Jösses sentään, nitrot pitäs noiden koirien takia vissiin hankkia.
Eilen iltapäivällä lähdettiin emännän kanssa kaupunkiin ostoksille, päästiin cittarin kulmalle asti kun puhelin soi.
Rakas naapuri siellä tiedusteli että oonkos kotona? Nimittäin teidän Woody on täällä! 
No voe paska, sitten mulla jysähti päässä että herranjumala MISSÄ WHISKEY! Naapurin vastaus oli että ei sitä näy... Siinä vaiheessa, sai emäntä ottaa hauhukahvasta kiinni kun renkaat ulisten tein uukkarin liikennevaloissa. Lähdin painattamaan kasitietä kotia päin. Samalla yritin soittaa Tonille sen sata kertaa se  oli jäänyt kotiin  nukkumaan ja potemaan flunssaansa, ei vastausta. Tässä vaiheessa revin jo hiuksia päästä. Emäntä vänkärinpenkillä oli valkonen ku lakana ja oli ihan hiljaa. Katso varmaan parhaimmaksi olla näkymätön.
Noh, puhelu uudestaan naapurille. Näkyykö mun ukkoa missään?
Tuossa se loikkii meidän pihalla. Luojan kiitos!!!
Eli tämä taas oli sellainen ikävä yhteen sattumien summa.
Toni oli lähtenyt käyttämään koiria pihalla ja kun Naapurin Jenni oli pyöräillyt ohi, Woody oli ampaissut sen  perään. Ja eihän tuo Woody Tonia usko kun on jotain jännempää kiikarissa. Noh, Toni sitten kiikuttamaan Whiskeyä tarhaan että pääsee karkulaisen perään.
Tässä välissä Naapuri ehti jo soittaa mulle ja saada mut paskahalvauksen partaalle. Ja Tonikin siiten soitti etta Whiskey on tarhassa ja että ota sinä se sankari sieltä kun kerran oot tulossa.  Minä sitten poimin karkulaisen kyytiin ja kotipihalla oli pakko poltella hermosavut että kykeni vähän rauhottumaan. Nyt emäntäkin uskalsi jo puhua, sen verran se reppana sai sanottua että Älä sitten kovin päsähdä Tonille, eihän se sen vika ollut.
Onko mulla tapana päsähdellä??? :D