Sai ajaa ku Vatanen konsanaan että tänää ehti töiden jälkeen reeneihin ja siltikin myöhästyttiin 3 minsaa. Anteeksi nyt Tiina kaameasti kun sillviisiin ajoin sut pihalle, jos olisi viimonen asiakas ollut vähäkään oudompi ku sinä ja Vega nii olis varmaan jääny reenailut väliin. ;)
Sen verran kotona pyörähdin että vaihdoin släpärit lenkkareihin ja pakkasin koirat autoon. Ja voitte kuvitella minkälaisia sähköjäniksiä mulla oli autossa kaksi kappaletta kun olivat päivän olleet yksin kotona.
Ensimmäisen kerran mulla paloi hiha jo matkalla kun Woody härvelsi ympäri takapenkkejä käyden välillä hattuhyllyllä ja läähätti sekä kuolasin mun niskaan. Piruvie kun tuohon meidän Fiatin tilaihmeeseen ei mahdu kuin yksi boksi!! Noh, toinen hiha paloi sitten käpiksen parkkipaikalla kun kummatkin alkoi sellaisen älämölön ettei pahemmasta väliä, kävin huikkaamassa katille että tuun sitten myöhempään ryhmään kun eihän tämmöisiä höyryhäyrysiä kehtaa ihmisten ilmoille tuoda.
Puolen tunnin lenkki auttoin välttävästi, silti Woodylla meinas hirttää kaasu välillä pohjaan.
Otettiin kontakti harkkaa, mutkaputkea ja aitasuoralla etenemistä ja hypyn ajoitusta. Kontakteissa on vielä paaljon tekemistä että ne saadaan varmaksi, mutkaputkessa ei onkelmaa kunhan se putkensuu löytyy (ja emäntä osaisi näyttää oikeaan suuntaan), aitasuoralla ei ongelmaa jos mie olen siellä päässä ottamassa vastaan mutta lähetettäessä se puolessa välissä rupeaa katteleen et mihinkäs se akka jäi. 
Nopeana saa olla! Mitenkähän totun tämmöseen idän pikajunaan, Trinaa ohjattaessa kun taas koiraan  pitää tuuppia lisää vauhtia.
Meneeköhän mulla aivot solmuun ku pitää tehdä niin montaa asiaa yhtä aikaa ja  sadasosasekunneissa?

Reenien jälkeen käytin pojat vielä pienellä pelto-lenkillä että sain niistä viimesetkin mehut pihalle. *tähän semmoinen pirullinen hymiö*
 
Aahhh että on kuulkaa nyt rauhallista...