Jaahas, mistähän sitä taas aloittaisi...

Nyt kun illat on alkaneet pimenemään, muhun on iskenyt jokin ihme kynttilä villitys. Ja kun tässä pyromaani-sukua ollaan niin saa olla melko tarkkana. Toissa iltana kun löhösin sohvalla kynttilän valossa leffaa katsellen olin valehtelematta saada sellaisen paskahalvauksen ettei pahemmasta väliä. Kissa oli mitä ilmeisimmin erehtynyt hiukka liian lähelle kynttilöitä ja satalasissa meni pitkin seiniä tulipallo persiissään. Hyvä ettei palanut olohuoneen verhotki.... Kappasin elukan kainaloon ja sen persausta taputellen juoksin vessaan ja torppasin sen lavuaarin alle. Olihan kissalla autuas ilme!
Voi hyväntähden että nämä järjestää toimintaa! Reppana kun sitä ei muutenkaan oo tuolla hännällä siunattu niin nyt vielä töpön karvatkin on karrella.

Alkuviikosta pudotin ilmottautumis laput posteljoonin vietäväksi. Viiseli ilmottautui ensimmäisiin geeli-karkeloihin ja Vannu taasen pääsee kokoeileen toko-taitojaan. Sainpas sitä motivaatiota reenaamiseen, toisaalta sille sama miten kisat menee kunhan  MINÄ  pääsen reenaamaan kisatilanteita.. Ja mikäs sen parempi paikka kun kotikisat,  voi mokailla ihan rauhassa :D
Torstaina suunnataan Viskin kanssa näyttely-reeneihin, onhan tuo aika jo totuttaa kaveri näyttelyremmiin ja muihinkin eläviin kuin kookikoiriin.

Mutta nyt tää lähtee kartanolle kun kerrankin paistaa aurinko!